VIERASKYNÄ: EKS SM-joukkue

20.03.2014 00:00

Viikoittain ajalla 16.9.2013 - 31.3.2014 julkaistavassa Vieraskynä -aiheisessa kirjoituksessa kaikkien liiton alaisten sarjojen joukkueet kertovat omia kokemuksia ja näkemyksiä omasta sarjastaan, muista liiton alaisista sarjoista, ajankohtaisista ringette-asioista jne.

Tämän 21. kirjoituksen on kirjoittanut Espoon Kiekkoseuran joukkueenjohtaja Kari Lepistö.


Ringettekausi 2013–2014 on mitali- ja karsintapelejä vaille valmis - ainakin kilpailulliselta kantilta tarkasteltuna. Osa joukkueista on jo siirtynyt pienelle tauolle ennen seuraavan kauden harjoittelun käynnistämistä, ja loput joukkueet sinne varmaan siirtyvät sitä mukaan, kun pelit on saatu pelattua.

Moni pääsee tässä kohtaa hieman hengähtämään ja hyvä näin, onhan talven aikana jaksettu aika monet harjoitukset, pelit ja bussikilometrit. Taasen ne tahot, jotka kasaavat ja suunnittelevat seuraavan kauden pakettia, ovat tässä vaiheessa kädet täynnä töitä.

Joskus tuon paketin kasaaminen on helpompaa, kun taas useimmiten sen eteen joutuu todellakin ponnistelemaan. Mikäli onnistut saamaan nimekkään tai nimekkäitä pelaajia lukittua joukkueeseen, alkaa homma hoitua melkein kuin itsestään. Jo alkaa joukkue kiinnostaa sekä pelaajia, että valmentajaehdokkaita. Muissa vaihtoehdoissa ovat myyntimiehen taidot koetuksella.

Mutta milloin kontaktoit uudelle kaudelle uuteen joukkueeseen mahdollisia resursseja?  Milloin on liian aikaista ja milloin olet auttamattomasti myöhässä? Entä miten saat pelaajat sitoutumaan riittävän ajoissa, jotta kesälaitumille voidaan lähteä huojentunein mielin valmiilla joukkueella… Siis ainakin pelaajamäärällä mitattuna. Kilpailukausi, ja varmasti suurimmalla osalla joukkueista myös sopimuskausi, päättyy huhtikuun lopussa. Sinne saakka ei varmasti voi resurssien hankintaa venyttää. Toisaalta pelien vielä ollessa kesken ei ole korrektia tiedustella pelaajan tilannetta tai tahtotiloja. Oikea hetki lienee jossain siinä välillä.

Ja mikä on joukkueen oikea koko? Tiedetään, että tätä peliä voi ja tiukan paikan tullen pitääkin pelata kahdella ketjulla. Kolme ketjua tarvitaan ainakin mielekkään ja riittävän vauhdin ylläpitämiseksi harjoittelussa.  Mikäli kasvatat joukkuetta, alkavat ongelmat peliajan tiimoilta. Jos taasen lähdet parin ketjun kokoonpanolla, on se kovin riskialtista.  Edellä mainittu kokonpano, siis pari ketjua, ei kyllä salli loukkaantumisia tai flunssa-aaltoja. Noin tiukkaan pakettiin tahdottaessa tai jouduttaessa on seuran junioripuolella oltava riittävästi laadukkaita resursseja, jotta kaudesta selvitään.

Entä miten mahdollinen rekrytointi etenee?  Pelaajat kysyvät kuka on vastuuvalmentaja, ja potentiaalinen valmennus kysyy, millainen paketti on kasassa.  Ikävä oravanpyörä.

Joukkueen johtoryhmän onneksi on tuota pelaajien siirtoaikaa tässä taannoin liiton puolelta hieman kiristetty (siirtoajan päättyessä 30.6. mennessä). Toki kaikkien osapuolten suostumuksella tuo siirto voidaan tehdä kuten aiemminkin, vuoden loppuun mennessä. Tämä ensin mainittu siirtoaika tuo kuitenkin sen, että edes runko on kasassa kun sarjoihin ilmoittaudutaan.

Ammattimaisempaan suuntaan haluttaisiin mennä, tästä ainakin paljon puhutaan. Mutta ollaanko siihen valmiita? Ovatko pelaajat, valmennus, johtoryhmät ja seurat siihen valmiita? Ollaanko valmiita sitoutumaan jo hyvissä ajoin keväällä seuraavan kauden joukkueeseen? Vai halutaanko tarkkailla minne alkaa muodostua kilpailukykyinen paketti ja sitten sinne?
Onko laji vielä niin nuori ja harrastajamäärältään pieni, ainakin joihinkin palloilulajeihin verrattuna, että edes hieman ammattimaisempiin toimintamalleihin voitaisiin siirtyä?

Osana ammattimaisuutta on luonnollisesti valmennus. Lajin koosta johtuen ovat resurssit, etenkin taloudelliset sellaiset, rajallisia myös valmennuksen palkkioiden osalta. Tämä ei osaltaan houkuttele uusia valmentajia lajiin. Mitä korkeammalle sarjatasoissa mennään, sitä rajallisempi tarjonta on. Tilanne on kyllä hyvin ymmärrettävää. Melkoisen palan, jo pelkästään ajallisesti mitattuna, vie SM-tason valmennustehtävät viikkokalenterista. Jos tästä saat esimerkiksi vain kulukorvauksia, niin kyllä pitää kova palo lajiin, jotta kaudesta esimerkillisesti suoriudutaan.

Tuohon pelaajamääriin vielä; voi kun olisi kristallipallo, josta näkisi kuinka monta pelaajaa kauden aikana loukkaantuu. Paljonko pitää sen ”varalle” sopimuspelaajia hankkia? Joukkueessamme oli, huhtikuussa 2013 kokoonpanoa julkaistaessa, 19 pelaaja. Muutama viikko sitten pelattaessa toista välieräottelua Lapinlahdella rivissä oli yhdeksän kenttäpelaajaa! Toivottavasti tulevina kausina niin meillä kuin muissakaan joukkueissa ei tällaista loukkaantumissumaa osu kohdalle.

Rentouttavaa kevättä ja harjoitteluntäyteistä kesää kaikille.