VIERASKYNÄ: Helsinki Ringeten B-joukkue

Viikoittain ajalla 16.9.2013 - 31.3.2014 julkaistavassa Vieraskynä -aiheisessa kirjoituksessa kaikkien liiton alaisten sarjojen joukkueet kertovat omia kokemuksia ja näkemyksiä omasta sarjastaan, muista liiton alaisista sarjoista, ajankohtaisista ringette-asioista jne.

Kuudennessa kirjoituksessa Helsinki Ringeten BSM-joukkueen Kia Sinervä ja Justiina Saari pohtivat joukkueen kapteenien tehtäviä.

Kapteenin käyttöohjeet ©

Pienet F-juniorit tiputtavat mailakäsi tutisten haparoivalla käsialalla kirjoitetut äänestyslaput pipoon. Joku ajattelee: ”Kunpa se olisin minä” - kyseessä on kapteenien valinta. Junnujoukkueissa kapteenin asema on tavoiteltu, äänestystä edeltävissä treeneissä bestikset sopivat äänestävänsä toisiaan, pikkuveskarit mököttävät pukukopin nurkassa, kotonakin vanhemmat taputtelevat selkään; junnuna C paidassa on yhtä kuin cool! Vaikka junnukapteenin vastuualueet rajoittuvat alkulämppälenkin johtamiseen ja tuomareiden kättelemiseen, ja vaikka todellinen vastuu ja auktoriteetti on valmentajilla, kunnioittavat joukkuetoverit häntä.

Vanhempana perusteet kapteeninvalinnalle muuttuvat. Kriteereinä eivät enää ole ”kaikki saavat kokeilla”-meininki tai bestiksen äänestäminen, vaan valmentajat valitsevat luonteenpiirteiltään parhaiten tehtävään soveltuvat valioyksilöt. Luontevia kapteenipersoonia on vähän – harva pystyy olemaan yhtä aikaa kaikkien kaveri ja auktoriteetti. Kun kyselemme Helsinki Ringette B:n joukkuelaisilta hyvän kapteenin ominaisuuksia, esiin tulee koko joukko tärkeitä ja arvostettavia piirteitä (lojaali kaikkia kohtaan, esimerkillinen ja motivoitunut, innostava, kuuntelee kaikkia ja tulee kaikkien kanssa toimeen...) - kuulostaa aikalailla unelmaystävältä, eikö vain? Mikä oikeastaan erottaa kaverin kapteenista? Tasapainottelu kapteenin ja ystävän roolin välillä on vaikeaa. Yhtä aikaa pitää olla auktoriteetti ja olla nousematta muiden yläpuolelle. Muiltakin osin kapteenin rooli on haastavampi ja kyseenalaistetumpi kuin junnujoukkueissa; vastuualueita on enemmän ja joskus niitä tuntuu olevan kohtuutonkin määrä. 

Mikä kapteenin vastuualueen sitten pitäisi olla? Entä mikä on pelaajien omalla vastuulla? Esimerkiksi pikkujunnut vaativat kädestä pitäen ohjatun alkulämpän, kun taas B-nuorilla alkulämppätarpeet ovat huomattavasti yksilöllisempiä – toinen ei voi kuvitellakaan pelaavansa ilman pientä herättelevää kuntopiiriä, kun toinen taas enemmin venyttelee muita pitempään. Joskus pelaajat tuntuvat tuudittautuvan kapteenin yliluonnollisiin kykyihin taikoa pelifiilis tyhjästä, jokaisessa joukkueessa on muutama aina myöhästelevä Viivi Villahousu, jota kapteenin on alati patistettava keskittymään ja tekemään. Jokaisella pelaajalla on vastuu omasta henkilökohtaisesta tekemisestään. Aivan oma lukunsa on vielä kapteeniston ja valmentajien vastuualueiden järkevä limittyminen. Kapteenin liian korostettu rooli valmentajien äänitorvena, voi saattaa kapteeniston ikäväänkin välikäden asemaan. Se on kuluttavaa, se on turhaa ja vie kapteenistolta peli-iloa, ja siten vähentää kapteenin innostavuutta ja vaikuttaa pahimmillaan negatiivisesti koko joukkueeseen. Jos pelaaja haluaa saada kattavampaa palautetta tai esimerkiksi keskustella jostakin henkilökohtaisesta ongelmasta, hän voi suoraan mennä valmentajien puheille, vaivaamatta kapteenia välikätenä.  

Kapteeniston asema roolimalleina on kiistaton, mutta myös kapteeneilla on oltava oikeus huonoon päivään. Kapteeni on kuin elokuvan erikoistehoste – jos homma on hoidettu hyvin, ei siihen välttämättä edes kiinnitä huomioita, kaikki vain tuntuu lutviutuvan, mutta jos homma ei pelaa, niin joukkuekaan ei pelaa. Kapteenistolla on tärkeä asema joukkueessa, mutta jotta kapteeneista voisi saada parhaan mahdollisen hyödyn joukkueelle, on vastuu jaettava sopivassa suhteessa valmentajien, kapteeniston ja joukkueen kesken.