Lue Antti Simolan 30v juhlapuhe

Arvoisat juhlavieraat, hyvä ringetteväki

Kun tieto uudesta tytöille suunnatusta jääurheilusta levisi Suomeen 1970-luvun lopussa, sen nimikin tuntui ihmeelliseltä.  Variaatioita oli siinäkin kaksi, ringuette ja ringette. Kahden nimen ongelma selvisi tietenkin sillä, että Kanadassa ranskankielisillä oli oma kieliasunsa ja muualla englantilainen kieliasu. Vähitellen selvisi mistä tässä uudessa jääurheilussa oikein oli kysymys. Paras sanansaattaja oli tietenkin Juhani ” Juuso” Wahlsten joka jääkiekon tiimoilla Kanadassa käydessään näki pelattavan tätä uutta jääpeliä.

Ringette syntyi 1960-luvun puolessa välissä Kanadassa Ontarion osavaltiossa. Nuorten parissa North Bayssa työskentelevä Sam Jacks halusi muokata erityisesti tytöille sopivan jääpelin. Vaikka jääkiekko oli jo silloin mahdollista naisille Kanadassa, tyttöjen urheilua se ei ollut. Pelin ideana oli jääkiekko ja pelipaikka on kaukalo. Jääkiekosta poikkeavan luonteensa sen kerrotaan saaneen mm koripallon ja  lacrossen eli haavipallon ja varmaan joidenkin muiden pelien kautta. Ensimmäiset kokeilut tapahtuivat 1963-1964 ja ensimmäiset säännöt kirjoitettiin 1964. Pitkä tie oli ringettellä myös Kanadassa kuljettavana. Laji eteni Ontariosta vähitellen muihin osavaltioihin. Kanadassa liitto perustettiin 1974 ja ensimmäiset koko Kanadan mestaruuskilpailut pidettiin 1979. Ja siitä vuodesta alkaa jo meidänkin ringettemme historia.

Siitä kun Juhani Wahlsten oli tuonut ensimmäiset ”rinkulat” turkulaisille tytöille ei kestänyt kauan, kun myös Naantalin ja Uudenkaupungin tytöt halusivat pelata ringetteä. Varsinais-Suomesta tieto ja innostus levisivät edelleen Uudellemaalle, pääkaupunkiseudulle ja eteenpäin muuallekin Suomeen. Ensimmäisten vuosien tärkeä tukija oli Seura-lehden Suomi Seura, jonka avulla tieto lajista levisi laajalle. Syntyivät maineikkaat turnaukset Uuteenkaupunkiin ja Turkuun sekä vähitellen muuallekin. Erityisesti Turun turnauksesta, jossa olosuhteet mahdollistivat kaikkien halukkaiden joukkueiden mukaan tulon, tuli todellinen Suomi-ringette tapahtuma. Se on varmasti jäänyt unohtumattomasti alkuvuosien ringettetyttöjen mieleen. Menestys ei ollut tärkeintä vaan mukana olo oman uuden lajin innostavassa juhlassa.

Tyttöjen oma innostus oli kaiken lähtökohta. Koottiin joukko kiinnostuneita tyttöjä ja ryhdyttiin pelaamaan. Pyydettiin vanhemmat ja ystävät apuun ja vähitellen organisoitiin toiminta seuramuotoiseksi tai liityttiin jo olemassa olevaan seuraan. Tätä vaati mm jäävuorojen ja muidenkin toimintaedellytysten saaminen. Tästä samasta innostuksesta syntyi myös 30 vuotta sitten Suomen Ringetteliitto, jota tänään juhlimme. Vaikka ensimmäiset vuodet olivatkin linjan hakua, niin valtiovallan hyväksymä liikuntajärjestö ja Suomen Valtakunnan Urheiluliittoon liittynyt Suomen Ringetteliitto avasi oman toimistonsa urheilujärjestöjen talossa jo toimintansa kolmantena vuotena. Näin tytöt olivat saaneet lajilleen virallisen aseman. Kun Suomessa järjestetyn ensimmäisen kansainvälisen turnauksen yhteydessä perustettiin Kansainvälinen Ringetteliitto, oli ringetten, kaikki uuden urheilulajin tarvitsemat edellytykset olemassa.

Mihin kuluneiden kolmenkymmenen vuoden aikana on edetty. Ringeten pelaajien ja harrastajien määrä on kasvanut valtakunnallisen liikuntajärjestön tasolle. Hyviä aktiivisia seuroja on syntynyt toiminnan kasvaessa tasaisesti. Ringetten levinneisyys kattaa periaatteessa koko Suomen. Laji tunnetaan ja sitä myös pelataan laajasti. Aktiivisen harraste- ja kilpatoiminnan painopiste on kuitenkin keskittynyt vahvasti eteläiseen Suomeen, joten haasteita riittää edelleen lajin viemiseksi uusille paikkakunnille. Paikalliset toimintaedellytykset ovat varmasti nyt tyydyttävät tehokkaaseen seuratoimintaan. Alkuvuosien taistelu jäävuorojen ja vähän muidenkin harjoituspaikkojen käytöstä on helpottunut. Erityisesti jääkiekkoväki koki alkuvuosina uuden jäälajin uhakseen juuri jäävuorojen käyttäjänä. Uusien jääkenttien, keinojäiden ja jäähallien myötä vuoroja on viime vuosina ollut nähdäkseni tyydyttävästi saatavissa tehokkaan ja järkevän toiminnan pohjaksi.

Ringetten osaamisen kehittyminen Suomessa on oma hieno historiansa. Heti lajin toimintaa käynnistettäessä meillä kävi kanadalaisia vieraita näyttämässä millaisia taitoja laji vaatii. Vierailut jatkuivat ja omat kansainväliset turnaukset 1980-luvun lopulla antoivat hyvän tilaisuuden kehittää omaa osaamistamme. Käynnistetty sarjatoiminta niin valtakunnallisella kuin aluetasolla antoi lisäpotkua kilpailulliseen kehitykseen. Kansainvälisen liiton perustamisen myötä syntyivät myös maailmanmestaruuskisat. Ensimmäisissä kisoissa Kanadassa meillä oli vastassamme kaikki heidän osavaltioidensa joukkueet. Me saimme todelliset oppitunnit kaikilta isäntäjoukkueilta. Mutta mikä tärkeintä -  niistä otettiin opiksi. Nähtiin miten ringetteä pelataan huipputasolla ja laadittiin omat valmennus- ja koulutussuunnitelmat Kanadan tason saavuttamiseksi. Hetkessä se ei käynyt, mutta neljän vuoden kuluttua kaikkien yllätykseksi Suomi sai ensimmäisen joukkuelajien kultamitalin Minnesotassa USA:ssa pidetyissä ringetten maailmanmestaruuskisoissa vuonna 1994. Tätä työtä on jatkettu erinomaisella tavalla. Siitä kertovat maajoukkueen saavutukset kuluneilta vuosilta. Ei vain maajoukkuetta vaan koko kansainväliseen menestykseen tähtäävää koulutus- ja valmennustoimintaa on kehitetty hienolla tavalla. Nuorten maajoukkuetoiminta, aluejoukkueet ja monet innostavat tapahtumat kuten tähdistötapahtuma kertovat valmiudesta vastata tuleviin haasteisiin.

Meidän on kuitenkin tärkeätä muistaa, että edellä kuvattua kilpailullista menestystä ei ole mahdollista saavuttaa ilman lajista innostuvia pieniä tyttöjä. Koko ringetten perusta on onnistuneessa juniorityössä. Mikään ei ole sen hienompaa kuin seurata sitä paloa ja innostusta, mitä pienet ringettetytöt osoittavat omissa jääharjoituksissaan ja peleissään. Ringetteliiton tavoitteena on alusta asti ollut tasapuolinen ja kaikki huomioiva nuorisotyö. Nuoren Suomen perustaminen muistuttamaan ja ohjaamaan urheiluseurojen nuorisotyötä oli jo tuttu malli ringetteseuroille. Urheilujärjestömaailmassa on välillä tuntunut siltä, että Nuori Suomi -ajattelu ja kilpaurheilu ovat tavoitteineen jollain tavalla kilpailleet keskenään. Ringetteliiton koko toiminta sai alkunsa nuorten tyttöjen harraste- ja kilpailutoiminnasta. Ensimmäisinä vuosina kaikki lajin pelaajat olivat juniori-iässä. Toimintatapa oli vain ja ainoastaan ”kaikki pelaa”. enkä usko, että tätä perustavaa laatua olevaa lähtökohtaa on unohdettu tämänkään päivän ringettessä.  

Ringetteliiton järjestötoiminta on myös kulkenut pitkän tien. Ensimmäisten vuosien käytännössä vapaaehtoisesta työstä on vähitellen kehittynyt toimiva organisaatio. Jäsenmäärän kasvaessa kasvoivat myös mahdollisuudet valtion tukeen. Sitä kautta voitiin vähitellen palkata vapaaehtoisesti hoidettuihin tehtäviin koulutettuja ammattihenkilöitä. Erityisen vahvasti tämän tulokset näkyivät juuri valmennus- ja koulutustoiminnassa ja sitä kautta mm menestymisessä maailmanmestaruuskisoissa. Pienen liikuntajärjestön oli kuitenkin jatkuvasti taisteltava asemastaan ja osuuksistaan. Ulkopuolisen taloudellisen tuen saaminen suurten liittojen varjossa oli aina vaikeaa. Tämä asetelma on varmaan jatkunut koko liiton olemassaolon ajan. SVUL:n lopettaminen ja SLU:n perustaminen toi kenttään muutokseen, joka näkyi pienten liittojen kohdalla eräänlaisena eriytymisenä. SLU ei ollut enää koko kentästä huolehtiva keskusjärjestö vaan se oli liikunnan isoja linjoja johtava organisaatio. Olympialajeilla oli Olympiakomitea koordinoimassa, mutta muilla ei oikeastaan ollut mitään vastaavaa. Itsenäisyys kasvoi ja Ringetteliitto on sen haasteen ottanut hyvin vastaa. Pienet liitot ovat varmasti kokeneet toimintaedellytysten ylläpitämisen ja kehittämisen hyvin samalla tavalla haasteelliseksi. Ringetteliitto ja Kaukalopalloliitto ovat rohkeasti päättäneet yhdessä, yhteiseltä liittopohjalta etsiä parannusta järjestötoimintojen kehittämiseen. Varmasti siinä etsitään myös kaikki muut toimintaa auttavat mahdollisuudet. Toivotan tälle työlle menestystä. Se miten käynnissä oleva urheilun uusi järjestäytyminen vaikuttaa pienten liittojen tulevaisuuteen, jää vielä nähtäväksi.

Ringetten synty ja toiminnan perusta on tyttöjen oma innostus lajiin, joka on kehitetty heitä ja vain heitä varten. Siitä innostuksesta syntynyt toiminta ei kuitenkaan olisi ollut mitenkään mahdollista ilman niitä satoja vapaaehtoisia, jotka ovat halunneet tehdä sen mahdolliseksi. Mukaan on tultu isinä ja äiteinä, ystävinä tai muuten vain ringettetoiminnasta kiinnostuneena. On syy ollut mikä tahansa, ilman tätä mahtavaa joukkoa ei olisi näitä kolmeakymmentä hienoa ja antoisaa ringettetoiminnan vuotta.

Parhaat onnittelut 30-vuotiaalle Suomen Ringetteliitolle ja mitä parhainta menestystä uudelle Suomen Kaukalopallo- ja Ringetteliitolle sen tuleviin haasteisiin.

20.4.2013 Lohja, Kisakallion urheiluopisto

Antti Simola,
Suomen Ringetteliiton kunniapuheenjohtaja

Kuva: Jouni Valkeeniemi, Pakkalan Mediatalo