BSM-sarjassa Blue Rings ja Nokia kahteen voittoon avausviikonloppuna

B-nuorten SM-sarja

La 22.9.

NoU Ringette – Haukat Järvenpää 7-3 (2-0, 1-0, 2-1, 2-2)
Nokian Urheilijoiden ja Järvenpään Haukkojen välistä kauden aloistusta oli katsomassa 73 henkeä. Paikalla oli myös Nokian Uutiset - Pekka Aarnivala. Pekka haastatteli valmentajia ja kuvasi ottelua Nokian vaihtoaitiosta.

Ottelu oli kohtuullisen hyvin Nokian hallussa, vaikka kaikista maalipaikoista emme onnistuneetkaan. Haukkojen maalivahti Roosa-Mari Heikkinen pelasi upean pelin. Hän on hyvin liikkuva ja nopeakätinen maalivahti. Peli oli oikeastaan hyvin tyypillinen kauden ensimmäinen ottelu - haetaan omia kuvioita ja jännitetään kauden alkua. Valmentajat tosin olivat hyvinkin rentoja.

Pelin alla henki joukkueiden välillä oli hyvä, keskustelimme asioista valmentajahuoneessa kahvin ja pullan äärellä. Yleisö oli ottelun aikana hienosti mukana tunnelmissa. Kaiken kaikkiaan hieno pelitapahtuma.

Pelin jälkeen Nokian joukkue aloitti valmistautumisen seuraavan päivän peliin Lahdessa.

Helsinki Ringette – Blue Rings Tuusula 0-13 (0-5, 0-5, 0-1, 0-2)
Kello 11.30 joukkueemme kokoontui Vuosaaren jäähallissa. Tunnelma kohosi hetkessä korkealle, kun olimme taas yhdessä, eikä se suinkaan latistunut, vaikka myönnettäköön, koki ehkä hienoisen kolauksen, kun kävi ilmi, kuinka pienellä kokoonpanolla olimme lähdössä haastamaan ensimmäisen vastustajamme ja sarjamme ehkä kovimman joukkueen. Jo muutenkin pieni joukkueemme oli vajaa, mikä tarkoitti, että meitä oli paikalla kaksi kentällistä ja kaksi maalivahtia Blue Ringsin 15 pelaajaa vastaan. Pukiessamme iloiseen tunnelmaamme alkoi sekoittua myös tervetullutta jännitystä, eräänlaista ”vipiinää”, kuten me sitä kutsumme. Aika marssia arviolta parikymmenpäisen yleisön eteen, tämän kauden ensimmäiseen sarjapeliimme, oli viimein käsillä!

Kellon lyödessä 13.00 ottelu alkoi vauhdikkaasti, muttei ikävä kyllä meidän osaltamme kovin loistokkaasti. Ei ollut kulunut viittäkään minuuttia, kun Blue Rings oli jo pommittanut verkkoomme kaksi maalia ja sama meno näytti vain jatkuvan. Kun neljästätoista laukauksesta seitsemän oli johtanut maaliin, oli maalivahtimme sen verran maassa, että vaihdoimme maalimme vartijaa. Pelasimme kahdella pakkiparilla ja kahdella hyökkäysketjulla, ja sen kyllä huomasi. Juuri kun oli ehtinyt vaihtoon ja löytänyt juomapullonsa olikin jo hypättävä takaisin peliin. Pakkimme olivat väsyneitä ja hyökkääjämmekin aivan hapoilla maalivahdista puhumattakaan. Ensimmäinen erä päättyi murskaavasti, mutta mielialamme ei ollut vielä maassa. Kolme erää oli jäljellä ja mitä tahansa saattoi vielä tapahtua. ”Aikaa on”, sanoimme itsellemme. Valmentajamme olivat sitä mieltä, ettemme olleet vielä ensimmäisessä erässä alkaneet kunnolla pelata. Nyt oli siis aika herätä.

Vaikka saimme hyviäkin tilanteita aikaan – sinnikästä karvausta sekä puolustus, että hyökkäyspäässä ja hienoja torjuntoja – pysyi vastustajan maali silti tyhjänä. Rengas kilahteli jokaiseen maalitolppaan ja paukahteli kaukalon takalaitaan, muttei suostunut livahtamaan Blue Rings:n maalivahdin taakse. Ei kummankaan heistä, sillä myös Blue Rings vaihtoi ottelun aikana maalivahtia. Suurimpia ongelmiamme olivat viivojen ylitykset sekä huolimattomat ja pomppivat syötöt. Ainakaan jäähyjen määrään pelimme ei voi väittää kaatuneen, vaikka niitä jokunen tulikin, sillä vastaavasti myös vastustajan pelaajat joutuivat istumaan jäähyaitiossa, emmekä me saanee näistä tilanteista paljoakaan irti. Emme vielä toisenkaan erän aikana päässeet oikein vauhtiin ja tässä vaiheessa hiipi mieliimme jo pieni epäilys. Varsinkin, kun erän päättyessä pelitilanne oli jo 0-10 vastustajan hyväksi.

Toisen ja kolmannen erän välinen jäänajo oli toden totta tervetullut levähdystauko. Valmentajat päättivät vaihtaa pelitaktiikkaamme passiivisemmaksi, jotta jaksaisimme ottelun loppuun asti ja kolmannessa erässä saimme kuin saimmekin parannettua otettamme peliin. Mutta vaikka edelleen vakuuttelimme toisillemme, että vielä me pystymme voittamaan, puuttui noista sanoista todellinen tahto. Ne olivat vain sanoja. Vaikkemme sitä tiedostaneetkaan, olimme alitajuisesti jo alistuneet kohtaloomme. Joukkueemme pieni koko tuli yhä selvemmin esiin, kun väsymys alkoi painaa jalkoja. Vaihtoon tultiin henkeä haukkoen ja kentälle jouduttiin välillä hyppimään vaihtoaition laidan yli, kun väsyneitä pelaajia makasi vaihtoaition lattialla. Vaikka otteemme peliin parani tuli tässäkin erässä maaleja – ja vain meidän maaliimme.

Neljänteen erään lähdimme uudella tavoitteella: tehdä edes yksi maali tässä ottelussa. Mutta vaikka yritystä oli, onni ei ollut myötä. Viimeisessä erässä vaihtoaitiostamme tuli kenttäsairaala. Kun rivimme harvenivat vielä kahdella pelaajalla loukkaantumisten takia, oli osa pelaajistamme suorastaan epätoivon partaalla. ”Ei me pystytä tähän! Meitä on liian vähän!” kuului joku sanovan useammin kuin kerran. Valmentajamme joutuivat vielä viimeisen erän lopussa järjestelemään pelipaikkoja uudelleen, kun pelaajat meinasivat loppua kesken. Puolustukseen lainattiin pelaajia hyökkäyksestä ja päinvastoin. Yritimme epätoivon vimmalla saada edes yhtä maalia aikaan, mutta lopulta pelikello soi ja tuomari vihelsi armotta pilliinsä.

Peli oli päättynyt osaltamme murskaavaan tappioon, eikä ollut ihmekään, että joukkueemme oli jokseenkin hiljainen raahustaessaan takaisin pukukoppiin. Kuitenkin eräs joukkueemme hienoimmista ominaisuuksista ja vahvuuksista, on sen ilmiömäinen kyky taas kasata itsensä ja nostaa päänsä pystyyn, oli jäällä käynyt kuinka tahansa. Lähdimme siis Vuosaaren jäähallilta pystyssä päin, valmiina harjoittelemaa entistä kovempaa ja kohtaamaan taas uudet haasteet.

VG-62 Naantali – EKS Espoo 5-7 (1-2, 0-2, 4-2, 0-1)
VG-62:n ja EKS:n välinen ottelu alkoi vauhdikkaasti 35 katsojan silmien alla. Espoo oli selvästi panostanut kovavauhtiseen alkuun. Uusiutunut ryhmämme oli jatkuvissa vaikeuksissa nopeatempoisessa ja ajoittain jopa kovinkin fyysisessä pelissä.
Erän 6. ja 7. minuutin salamamaaleilla Espoo siirtyi 0-2 johtoon. Erän seuraavilla minuuteilla aloimme saada hieman pelirytmistä kiinni ja kavensimme ottelun ensimmäisen erän tulokseksi 1-2.

Toisessa erässä VG:n vastuuvalmentaja Janne Virtanen sai lietsottua ryhmäänsä taistelutahtoa. Kova yrittäminen ja kaksinkamppailupelaaminen hyvin liikkuvaa espoolaisryhmää vastaan johtivat valitettaviin jäähyihin ja Espoon lisämaaliin.

Erätauolta 3. erään naantalilaisryhmä tuli jäälle kuin uudesti syntyneenä. Vahva taistelu kaksinkamppailuissa ja varsinkin VG:n Juuli Viitasalon vahva karvauspeli ja renkaan riistot sekoittivat Espoon avauspelin. Erän hahmoiksi pääsivät joukkueeseen täksi kaudeksi nousseet Jasmin Ahokas, Karoliina Tuominen ja Alina Suvitie, kukin yhdellä maalilla. Erä meille selkeästi numeroin 4-2.

Viimeinen erä oli vielä kovaa yritystä, jossa valmentaja Janne Virtanen koetti vielä erän viimeiset kaksi minuuttia saavuttaa espoolaisia ottamalla maalivahdin pois ja kuuden kenttäpelaajan voimin haettiin kavennusta ilman tulosta.

Ottelu ratkesi Espoon läpi ottelun jatkuneeseen hyvään luisteluun ja renkaan hallintaan, kun taas meillä eivät syötöt tahtoneet millään löytää laadukkaina vastaanottajaansa.

Vastuuvalmentaja Virtasen mielestä EKS oli selvästi valmiimpi joukkue sarjan avauspelissä. Joukkueemme peli oli hermostunutta, emmekä saaneet parasta osaamistamme näkyviin kenttätapahtumissa. EKS oli hyvä ja täysi tunnustus heille hyvästä pelistä.
Seuraavaan peliin tulevana Lauantaina Ugin Jää-Kotkia vastaan lähdemme tavoittelemaan kauden ensimmäisiä sarjapisteitä. Nyt on viikko aikaa parantaa pelimme eri osa-alueita ja lauantaina ja olemme taatusti valmiimpi joukkue kaikilla osa-alueilla.

Ilves Tampere – Rauman Lukko 9-14 (3-3, 2-3, 3-4, 1-4)
Tampereella nähtiin kaudenavausottelussa yleisöön (21 henkeä) menevä maalintekokilpailu, joka valmentajien mielestä oli kaukana suunnitellusta ottelusta. Olisiko sarjan avaus jännittänyt molempia joukkueita normaalia enemmän, kun joukkuepuolustus meinasi unohtua pelin tuoksinassa.

Lukon todellisena tehotyttönä hääri Iida Ylitalo saalistaen uskomattomat tehot 7+1 saaden hyvän avun Roosa Salolta ja Ellimari Tommilalta.
Ilveksen onnistujiin voi lukea 4 tehopisteen tytöt Laura Multasuon ja Susanna Lällän.

Molempien joukkueiden maalivahdit olivat työllistettyjä pitkin ottelua, Ilveksen Saskia Talvio ehti rinkulan eteen 54 kertaa ja Lukon Sini Kylä-Kaila 47 kertaa.

Kun kovaa pelataan, tulee jäähyjäkin paljon. Pariin otteeseen Lukko pelasi alivoimaa kolmella viittä vastaan. Ensimmäinen selvittiin takaiskuitta, toisella Ilves pääsi pussittamaan rinkulan verkkoon. Ilveksen maaleista 5 olikin erikoistilannemaaleja kun taas vastaavasti Lukon maaleista vain 3 tehtiin erikoistilanteessa.

Kaiken kaikkiaan erittäin positiivinen tunnelma ensimmäisen pelatun sarjapelin jälkeen uudella joukkueella, voitolla lienee iso osuus asiaan. Pikku virheitä ja lipsahduksia puolin ja toisin pelissä nähtiin, mutta näin alkukaudesta se oli odotettuakin.

Seuraava peli Lukon tytöillä on kotiareenalla. Runsaan kotiyleisön kannustamana lähdetään totta kai hakemaan uusia onnistumisia ja eritoten voittoa joukkueena!

Su 23.9.

Lahti Ringette – NoU Ringette 5-16 (1-3, 3-2, 1-7, 0-4)
Ystävällinen vastaanotto, kahvit ja pullat kahviosta yhteisen rupatteluhetken lomassa. Tuomarilinja paikoin epäselvä, samanlaiset tapahtumat poikivat vähän erilaisia rangaistuksia. Mailaa sai tänään käyttää voimakkaasti, mustelmia hankittiin kotiin viemisiksi melkoinen kasa!

Oma peli alkoi melko hyvin, mutta toisessa erässä joukkue tuudittautui omaan erinomaisuuteensa ja Lahti pääsi tasoihin. Kolmanteen erään joukkue heräsi ja halusi voittaa paikalla olleista joukkueista eniten... ja pisteet matkasivat kohti Nokiaa.

Haukat Järvenpää – Blue Rings Tuusula 2-10 (0-4, 1-1, 1-4, 0-1)
Haukkojen kauden ensimmäinen kotipeli pelattiin Blue Ringsiä vastaan 35 katsojan läsnäollessa. Kotihallissa oli mukava meininki koko ottelun ajan. Katsomossa kannustettiin molempia joukkueita innokkaasti. Valitettavasti median edustajia ei ollut paikalla, joten lehtijutun joutunee jojo tekemään.

Blue Rings oli vahva heti ensi sekunneista lähtien. Puolustus pelaa todella tiiviisti, eikä kolmion läpi noin vain maalille päästä. Nea Virtanen oli hyvässä vedossa ja maalinteko maistui. Myös joukkueen maalivahti Sannamari Räty teki hyvän suorituksen. Blue Ringsillä oli paketti kasassa kaikin puolin. Voitto oli siis ansaittu.

Haukkojen peli paranee koko ajan tappiosta huolimatta. Joukkue hitsautuu yhteen, tulihan useita pelaajia mm. Hyvinkäältä joukkueeseen. Kun pelaajat oppivat tuntemaan paremmin toistensa pelityylit sekä vahvuudet, on odotettavissa voittojakin. Tässä on valmentajille haastetta, jotta saadaan yhteinen sävel pelityyliin. Pukukopissa juttu jo luistaa ääntä säästelemättä. Haukka-kapteeni Hanna Aronen teki kentällä töitä koko sydämellä.

Kummallakin joukkueella oli hyvä fiilis ottelun jälkeen. Vaikka Haukat hävisivätkin, paljon kehitystä on tapahtunut. Tästä on hyvä jatkaa.

Ja tuomareille kiitos hyvästä työstä ja hyvistä vinkeistä toimitsijoille.

 

TULEVAT OTTELUT:

La 29.9.
Tikkakosken Tikka – Lahti Ringette klo 12.15 Tikkakosken jäähalli
Blue Rings Tuusula – EKS Espoo klo 13.00 Tuusulan jäähalli
VG-62 Naantali – Jää-Kotkat Uusikaupunki klo 17.30 Kuparivuoren Aurinkoareena
Ilves Tampere – NoU Ringette klo 17.30 Tesoman jäähalli

Su 30.9.
Blue Rings Tuusula – NoU Ringette klo 12.30 Tuusulan jäähalli
Tikkakosken Tikka – VG-62 Naantali klo 15.45 Tikkakosken jäähalli
Lahti Ringette – Haukat Järvenpää klo 16.30 SOL Areena Lahti
Hyvinkää Ringette – Helsinki Ringette klo 18.00 Hyvinkään jäähalli