Unelmien reissu toiselle puolelle maapalloa

10.11.2023, Ilona Haataja / Blue Rings

Blue Rings ja Waterloo Wildfire turnauksen finaalin jälkeen.
Kuva: Ilona Haatajan perhealbumi

 

Ikimuistoisin ringettehetkeni on tähän mennessä ollut Kanadan reissu C-nuorissa helmikuussa 2023. Koronan takia reissua siirrettiin parilla vuodella, mutta kun se koitti, oli se unelmien täyttymys.

Olimme monia vuosia tietyllä porukalla kerännyt rahaa Kanadan reissua varten. Matkaan lähti C08 ja D09 joukkueiden pelaajia, sekä suuri joukko kannustajia ja toimihenkilöitä. 

Muistan sen tunteen vatsassa, kun heräsin lähtöaamuna klo 4.00 ja lähdimme kohti lentokenttää väsyneinä, mutta odottavaisin mielin. Meidät oli jaettu matkaryhmiin (noin 6-9 hlö/ryhmä), joissa matkustaisimme Kanadaan ja takaisin. Kentälläkään ei vielä tuntunut siltä, että nyt se lähtö ja reissu on vihdoin koittanut. Suuri innostus ja odotus vihdoin palkittaisiin. Kahden pitkän lennon jälkeen olimme laskeutuneet Torontoon ja matkaoppaamme Anna oli meitä vastassa. Ensimmäinen kulttuurishokki oli kaikilla varmasti vessat ja niiden koppien isot raot. Kulttuuri tuntui samanlaiselle, mutta samalla ihan erilaiselle, olimme kuitenkin toisella puolella maapalloa.

Ensimmäinen harjoituspeli alle 24 tuntia Kanadaan saapumisen jälkeen toi shokin pelaamisen eroista. Hiukan eroavat säännöt sekä pelaajat ottivat paljon enemmän kontaktia kuin Suomessa. Vastassa oli kova AA-joukkue, joka voitti meidät isoin luvuin. Harjoituspelien välissä kävimme isäntäjoukkueen perheiden kanssa illallisella ja ensi kertaa pääsimme tutustumaan todella mukaviin kanadalaisiin ringeten pelaajiin. Samana iltana pelasimme toisen harjoituspelin isäntäjoukkuettamme Waterloo Wildfire:a vastaan, jonka jälkeen siirryimme perheisiin. Pääsimme kunnolla kulttuurin ytimeen ollessamme 2-4 joukkuekaverin kanssa eri perheissä 3 päivän turnauksen ajan. 

Jännitys oli havaittavissa ensimmäisen turnauspelin koittaessa, vaikka vastassa oli jo toista kertaa isäntäjoukkueemme. Kannustusjoukkojen upeat kannustukset ovat jääneet mieleen ja fiilis hallissa oli sanoinkuvailematon. Suomalaisina olimme iso ihme kanadalaisille pelaajille ja saimme paljon kehuja peleistämme ja englannin kielen taidoistamme. Osaa kylläkin järkytti, että Suomessa ei ole ympäri vuoden talvi eikä täällä ole jääkarhuja. Olimme voittaneet jokaisen turnauspelin ja pääsimme finaaliin, vastustajaksi asettui jälleen kerran Waterloo Wildfire eli isäntäjoukkueemme tytöt. Tiukan pelin päätteeksi voitto ja turnauksen 1. sija lähti Suomeen luvuin 7–1. Fiilis kannustajien huutaessa, joukkueen iloitessa ja mitalit kaulassa oli kuin unelma. Mikään turnausvoitto ei ole tuntunut samalta, kuin Kanadassa voitettu, käytännössä Suomea edustaen sinivalkoiset maalit poskilla. Turnauksen päätyttyä sanoimme heipat uusille ystäville ja siirryimme Torontoon loppureissun ajaksi.

Turnauksen jälkeen pelasimme vielä yhden harjoituspelin, joka päättyi suureen tappioon AA-joukkueelle. Pääsimme Torontossa ollessamme näkemään CN Towerin maisemat, Hockey Hall of Famen, upeat Niagaran vesiputoukset ja NHL-pelin USA:n puolella Buffalossa. NHL-pelissä joukkueemme nimi näkyi isolla taululla ja se tallentuikin aika moneen kameraan. Edessä olevat ystävälliset ihmiset onnittelivat meitä ja sattumalta päädyimme heidänkin selfie-kuviin. Shoppailtua tuli outleteissa ja eri kauppakeskuksissa sekä tietysti tuliaisia osteltua läheisille kotipuolessa.

Haikeutta oli ilmassa, kun bussi suuntasi lentokentälle ja jäljellä oli enää paluumatka. Toisella lennolla, joka suuntasi kohti Helsinkiä, sattui joku matkalla olleista henkilöistä mainitsemaan voitostamme miehistölle ja täten kuulimme kapteenilta onnittelut ringeten “maailmanmestaruudesta” ja taputukset kanssamatkustajilta. Olo oli lähes kuin maailmanmestarilla ja koneen laskeutuessa oli haikea, mutta todella onnellinen ja kiitollinen olo reissusta.

Reissusta jäi jäljelle muistoksi turnausvoitto & mitali, kuvakirja, tuliaisia ja paljon uusia ystäviä sekä unohtumattomia kokemuksia.

 

Ilona Haataja, Blue Rings Black C-joukkue